torstai 10. lokakuuta 2013

Ahdistus

Miksi yöllä ei aina saa unta? Ja sillonkun ei saa unta niin miksei voi vaan saada rauhassa yrittää nukahtaa, vaan pitää jäädä miettimään kaiken maailman juttuja ja kysymyksiä? Ja aiheuttaa ahdistusta itselleen. Kuten mä oon nyt tänäyönä/ aamuna tehnyt kun en oo nukkunut kunnolla.

Nyt lähinnä mun kaikki ahdistus liittyy muuttoon. Joo, tiedän. Tyhmältä kuulostaa, enkö oo ajatellut näitä kaikkia aikasemmin. No en ollut, koska keksin suurimman osan tästä kaikesta nyt päästäni ja ärsyttää vähän. Miksi piti aiheuttaa turhaa stressiä ja ahdistusta itselleen tyhmistä asioista?


Mun ärsytyksen- ja ahdistuksenkohteisiin kuuluu nyt nämä:

1. Se tyhmä rokote. Miksen vaan voinut hankkia sitä silloin kuukausi sitten, ei olis mitään huolta nyt. Sen sijaan asian lykkäämisen takia en nyt ehdi enää saada sitä ennen lähtöä koska itse reseptin saaminen kestää 5 päivää. En usko että tarvitsee erikseen kertoa että kyse on pelkistä arkipäivistä... Miksei aina vaan voi kuunnella äitiä?

2. Hammaslääkäri. Tässä vähän sama kuin edellisessä, ei tosin ehkä niin tärkeä. Tarkastukseen piti mennä, ettei olisi reikiä ja kattois muutenkin missä kunnossa ne on. Myös viisureista olisi kiva kuulla miten ne voi.. Mutta ei. En voinut soittaa tai käydä kysymässä peruutusajoista. 



3. Matkalaukut ja niiden riittävyys. En tiedä mistä tääkin nyt tuli. Tai tiedänhän mä. Niistä tyhmistä kattiloista ja siitä tyhmästä (ihanasta) viltistä. Haluan ne mukaani muttakun ne vie niin perkeleesti (anteeksi kielenkäyttö) tilaa. Entä jos vaatteet ei mahdu? Kaksi isoa matkalaukkua plus yksi pienempi kässäreihin ei varmaan riitä.

4. Osaanko pestä itse pyykkiä. Okei, joillekin tästä voi tulla semmonen olo että oon ihan idiootti. Joo- kyllä osaan pestä pyykkiä, mutta en muista kaikkia lämpötiloja sun muita niin pitää olla ohjeet. Äidiltä tietysti, mistäs muualta? Mutta mitä jos ne hukkuu tai en muutenvaan yhtäkkiä osaakkaan? Tai jos en osaa käyttää pesukonetta?



5. Miten päästään Vanessalle ja kauan joudutaan pyörimään niiden jaloissa. Okei, semmonen taksifirma on jo löytynyt mikä kuljettaa lentokentältä suoraan osoitteeseen, oli se hotelli tai mikä vaan. Halvempaa se on ja helpompaa, miten kaks tyttöä sais metrossa/ bussissa/ whatever kuljetettua kolme isoa matkalaukkua ja kässärit? Mutta sitten se että kauan joudutaan nyt olemaan niiden tiellä. Kämpästä kun ei nyt ihan oo varmuutta vielä. Toivottavasti ensi viikolla. Ei siis siinä, onhan ne ihan mielettömän mukavia ja vieraanvaraisia ja kaikkea, ei mulla (enkä usko että Annikallakaan) sen kanssa ongelmaa siis ole. Mutta tiedättekö semmoisen ahdistuksen kun tuntuu että on jonkun tiellä? Ja nytkun meillä on sitä tavaraa vähän enemmän kun viimeksi.. Ja tietysti niiltäkin voisi vielä kysyä/ varmistaa että onhan se niille okei että oltaisiin siellä hetki.. Hyvä kun jätät asiat aina viime tinkaan Wilma, hyvä, loistavaa!! Tänään kyllä pistät viestiä.

6. No se asunto. Meidän asunnonvälittäjä Beth on tosi mukava ja avulias. Mutta silti pelottaa. Ensimmäinen kämppä oli allekirjotuksia vaille meidän kunnes se landlord (asunnon omistaja) perui ja sanoi ottavansa kaverinsa sinne- no siihen jäi se. Muuten oltaisiin jo viikko sitten lähdetty. Nyt meillä on samasta taloyhteisöstä vai miksikä sitä nyt ikinä kutsuukaan- toinen kämppä. Se on ihana, ja melkein kivempi kuin se toinen. Mutta siitä ei olla tehty vielä muuta kuin maksettu varausmaksu, mitään muuta ei ole tiedossa. Muuttopäiväksi sanottiin kuun väli tai loppukuu, mutta siitäkään ei nyt ole hetkeen ollut puhetta. Mitä jos tääkin menee mönkään ja joudutaan olemaan Vanessalla vielä pidempään?

7. Puhelin, netti, sun muut. Mistä me ne hankitaan, ja kuinkakohan kauan siinä menee että ne toimii? Vanessalta voisi kysyä..



Huh. Äsken vielä ahdisti, nyt ei enään niin paljoa. Mutta unohdin osan myös noita kirjoittaessa, ehkä ne ei sitten ollut niin tärkeitä. Meillä on tänään kavereiden kesken läksiäiset. Kivaa pitäisi siis olla tiedossa, ja teemanakin on punainen matto/ Brit awards (obviously). Toivottavasti ei illan lopuksi kelluta missään kyyneleiden meressä vaan ennenminkin pidettäisi hauskaa. Okei jossain vaiheessahan se itkukin tulee mutta toivottavasti ei nyt koko iltaa.. Nyt koitan saada taas nukuttua hetken, kiitos kun kuuntelitte ja nähdään ensi kerralla. Voisin kirjoitella vaikka sitten niistä läksiäisistä, kuvien kanssa. ;-) Adíos! 

xx, Wilma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti