Oops..

Kuten jo tossa ekassa postauksessa mainitsinkin, niin tämä mun blogimaailmassa pyöriminen voi olla todella pikanen juttu vaan. Ei sillä, monta kertaa oon meinannut tänne tulla kirjottelemaan, mutta mä nyt satun olemaan yks näistä semmosista ihmisistä että selkäranka jonkun jutun alottamiselle puuttuu aivan täysin. Niin on ollut aina. (Ellei asia sitten oo ollut todella lähellä sydäntä ja kiinnostanut kovasti.. Silloinhan se on täysin eri!)

Gorgeous. Meitsi ja Annika!

Mutta, tässä muuton lähestyessä ja kaikille tutuille jutellessa on esiin tullut se kuinka tosi monet haluaisi tietää miten meillä siellä menee, saadaanko töitä, miten sinne asetutaan ja saadaanko kavereita. Ja ymmärtäähän sen. Muiden elämästä on kiinnostava lukea, tässä nelisen vuotta muiden blogeja seurailleena tiedän sen.
Tavallaan mua on myös harmittanut, kun tulee olemaan montakin sellaista henkilöä (sukulaisia, lapsuudenkavereita, tuttavia, työkavereita jne) joita ei vaan yksinkertaisesti ehdi nähdä ennen kuin me Finnairin siivittämänä lennetään meidän uuteen kotikaupunkiin. Ja täytyy myöntää että se harmittaa vähän. Tässä samalla juurikin juttelen yhden mun, nykyisin entisen, työkaverin kanssa ja se ehdotti että olisi kiva jos me Annikan kanssa perustettaisiin joku blogi. No en siinä kertonut että Annikalla itseasiassa on jo oma bloginsa, mutta se herätti mussa taas uudestaan sen innon. Tai tämän innon. Kirjoittaa tänne nyt lähtöä edeltäviä tunnelmia ja järjestelyjä, ja myöhemmin sitten muuton tapahduttua kuulumisia, mahdollisesti niitä kuuluisia asupostauksia, vinkkejä ja tunnelmia ja mitä nyt milloinkin päähän sattuu tulemaan.

Minä, mun kaunis irvistys, mun sisko ja sen hammashymy. Hyvin vilpitön semmoinen.

Ja sen aion nyt tehdä. ... Ainakin toivottavasti. Lupaan pyhästi yrittäväni panostaa tähän hommaan vähän enemmän ja mahdollisesti tehdä tästä rutiinin itselleni että tänne jotain kirjoittelee. (Pyydän tässä vaiheessa jo myös syvästi anteeksi jos näin ei kuitenkaan tapahdu, koska eihän Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä ;)

Aah, tässä vaiheessa voisin myös vähän lieventää sitä hämmennystä joka saattaa syntyä siitä että ensimmäinen novellini (jota myös postaukseksi kutsutaan..), on englanniksi ja tämä taas suomeksi. No kun siis asiahan oli niin että aluksi tarkoitukseni oli kirjoittaa vain englanniksi. Kunnes tulin siihen tulokseen että kaikilla on niitä päiviä kun mikään ei suju, ja silloin voisi olla turhauttavaa kirjoittaa pitkää, tai mielellään myös vähän lyhyempää postausta, englanniksi. Ajattelin siis että säästän itseltäni sen kiukkuuntumisen vaivan ja "helpotan" omaa tekemistäni sillä että kirjoitan sillä kielellä mikä postaamishetkellä tuntuu tulevan luonnostaan. (Näin säästän myös ympärillä olevia ihmisiä joita tempperamenttini ei aina välttämättä niin viehätä..)

Nyt lopetan kuitenkin taas tältä erää, kunhan tulin tänne nyt joitain tämän hetkisiä ajatuksia heittelemään! Ja kuvituksena toimii meidän kevään Lontoo-reissun kuvia! (matka, josta se idea sitten lähti.. ;) Adios!

xx, Wilma